maanantai, marraskuu 30

oot huora siit huolimat, et jätit himaan mekon

takaisin kallioon vai mikä vittu se jätkä olikaan ihmettelee palstallaan mintun kanssa kilpaa, kuinka tässä maassa voi jollain ihmisellä olla vain 2,5e puoleksitoista viikoksi. sitten toteavatten siellä, että kysehän on luonnollisesti siitä, että käytän päihteitä. tietysti. olen päihdeongelmainen narkkijuoppoämmä, jolla ei riitä rahat ruokaan, kun on pakko vetää pää sekaisin. makaan tuolla ryynit vatsalaukussa ja asvaltilla odottaen, että joku täyttää mun toimeentulotukihakemuksen sillä aikaa, kun minttu eläkesäästää ja takaisin kallioon etsii itseään maasta, jossa kukaan ei edes muistuta häntä.

kerronpa kuitenkin vähän omasta rahamaailmastani, otetaan nyt vaikka ajalta viime kevät viiva tämä päivä. olen työssä. tavallisessa perusduunissa, josta saa aika peruspalkkaa. kesällä päätin pitää lomaa neljä viikkoa, vaikka palkallista olikin ehtinyt kertyä vain kaksi ja puoli. tiesin, että se vaikuttaisi loppuvuoteeni. olen tapellut edellisen duunini kanssa tunneista, sopimuksista ja muusta paskasta yli puoli vuotta heidän epäpätevyytensä takia. olen käynyt psykoterapiassa ja psykiatrilla kesästä asti säännöllisesti niin, miten rahat nyt milloinkin riittää, odottaessani, että saan sen kolme kuukautta täyteen ja voin hakea kelan avustusta pääni kuntouttamiseen psykoterapian muodossa. koska kela ei kuitenkaan myönnä noin vaan mitään, on minun täytynyt maksaa vitusti kaikista lääkkeistä, jotka eivät kohdallani toimi/aiheuttavat lähinnä haittaa hyödyn sijaan jne. terapia 63e/vko, psykiatri 90e/kerta vaaditaan väh. 3 käyntikertaa. b-lausunto 80e. lääkkeisiin on mennyt varmaan muutama satanen. bussilippuun joka kuukausi satanen. koulumaksut 100-200e ja matkat sinne 60e/menopaluu about joka kuukausi.
nämä ovat niitä ylimääräisiä, mutta säännöllisiä menoja. sen lisäksi on toki vuokra, puhelinlasku, sähkö, vakuutus, netti, kuntosali ja normaalit elinkustannukset.
työni puolesta dokaaminen on minulle melkoisen edullista ja tupakat saan pääsääntöisesti virosta kannettuna.
nyt tein uuden osa-aikaisen sopimuksen duuniin ja vaikka toistaiseksi tunteja riittää lähes puolet enemmän, ei pidä unohtaa sitä, että niitä ei tarvitsisi olla niin paljon ja olen varautunut siihen, että ne voivat jossain vaiheessa vähentyäkin.
asiat, joihin en tajunnut viimeisen vuoden aikana varautua menevät sarjaan kämppis, joka vetää 400e ohi niin, että vaihtoehtoina on menettää se 400e tai 800e. 1200e vuokratakuisiin, joita ei pitänyt olla, mutta joiden sitten päätettiinkin olevan tarpeellisia. en myöskään ollut varautunut siihen, että tietokone pamahti kesken, jo siinä vaiheessa palkattoman, kesälomani. 2/3 tuloista menee välittömästi ihan tavalliseen elämiseen ja omien periaatteiden ylläpitämiseen siitä, etten ala yhdeksi niistä ikuisuusopiskelijoista tai lapsia tehtailevaksi sossumammaksi, jonka lapset vetää tuttelit arabian muumimukeista.

kerrataan prioriteetit äidin pikku piltit. mä väitän, että mulla menee aika helvetin paljon vähemmän rahaa päihteisiin kuin esim. TaKalla. TaKan kohdalla sitä sanotaan vaan viiniharrastukseksi. kenenkään mielestä ei oo kreisiä laittaa montaa hunttia johonkin vinkkupulloon, mutta jos mä vedän jossain räkälässä kahella kympillä jurrit, niin vittu mitä? mun ei tarvitse maksaa lentolipuista kolmea hunttia päästäkseni polttamaan paukut. voi vittu. se, että mä olen ajasta enemmän päihtyneenä kuin normikansalainen, ei ole periaatteessa mitenkään verrannollinen siihen, paljonko mulla on fyrkkaa. SHAME ON YOU! SERIOUSLY, SHAME ON BOTH OF YOU. oon myös täysin varma siitä, että spurgut, jotka jää omaan kuseen makaamaan, on just niitä, Teitä, joita ei oo opetettu nousemaan ja ai vittu sitä päivää, kun te tuutte alas. mä otan muovisen puutarhatuolin ja 80centin tölkin bisseä ja tähyilen odottavaisena taivaalle joltain ostarilta. siinä on syy, miksei mun tarvitse raahautua sossuun. kattokaa te vaikka sitä päivää ootellessa noi pari opetusvideoo.



maanantai, marraskuu 23

4:20

viime aikoina olen lukenut proustista, muukalaislegioonasta, pastöroimisesta, amerikan ihmemaasta, papillonista. olen lukenut myös horoskooppeja. luulen vähän, etten pääse veestä kuin lähtemällä tuosta duunista tai muuttamalla johonkin lähi-itään.
kohta täytyy ostaa uusi kalenteri. tänä vuonna olen oppinut käyttämään kalenteria, mutta silti paperi- ja tiskikasat lisääntyvät ja jäävät, kuten myös imurointi ja roskien ulos kantaminen. opin siis käyttämään kalenteria ja nykyään olen täysin kykenemätön arkipäivän vaatimuksiin. vitun hienoa. se imurikin on paskana. olis tietysti aika iisiä raahautua muutama kerros ylös vintille ja hakea sieltä toinen, varsinkin nyt, kun uhkaavat tyhjentää koko vintin ja imuri kaikkineen lähtee vuokraemännän vanhempien matkaan. vaan ei, todennäköisesti haen ennen joulua tai joulun jälkeen jonkun tuhannen taalan muovirotiskon, joka hajoaa sillä punaisella minuutilla, kun takuu umpeutuu, jostain vitun gigantista, koska se nyt on vaan tyhmää maksaa liikaa.
töissä oli kiva päivä. hyvästi sopivasti jengiä ja kaikki hyvällä fiiliksellä. enemmän tällaisia päiviä. pysyy itekin iloisena ja mikä parhautta, kun olen iloinen, olen kaiketi astetta siistimpi tyyppi ja asiakaspalvelija, koska tänäänkin poistuin plus 40e rikkaampana. kävin aiemmin mummilla syömässä. syötiin lihapullia ja muusia ja sitten riisipuuroa. kävin siellä suihkussa, koska veeltä on loppunut shampoo eikä se näe näköjään mitään syytä ostaa sitä lisää. vee kertoi eilen, että yhdellä meidän asiakkaista on syöpä. kolme kuukautta. tänään tuli tippa linssiin, kun näin miten hauskaa sillä oli. sain myös tuliaisia kuubasta.
kotona on vitun kylmä eikä ruokaa. sekaista ja paskaista. en malta odottaa valojen sammumista ja sotkun häviämistä varjoihin. lähdin kotoa perjantaina. huomenna on terapia. viimeksi, kun lähdin sieltä, yksi meidän asiakas tuli rapussa vastaan. jotain raksajuttuja. kysyi, mitä minä siellä ja sopersin jotain kaverista. sitten se tuli muutaman päivän päästä kaljalle ja sanoi, että sinähän käyt psykiatrilla eikä ole mitään kaveria. miksi sinä käyt siellä. voi vittu. vee sanoi mulle, että joku oli varoittanut sitä minusta. että mulla ei ole kaikki murot kulhossa ja oon sekaisin ja pain in the ass. sanoin sille, että haistaa vitun ja kysyy suoraan, jos on kysyttävää mielenterveyteni tilasta. haha, että sitä on varoitettu ja pisti kuulemma miettimään. kuinkahan moni siitä on varoittanut. voisin mieluummin laskea ne, jotka eivät ole. päätän joka päivä unohtaa koko ihmisen vähintään viisi kertaa. enivei, en ole siis kertonut veelle, että mulla on näitä psykojuttuja ja sinänsä vähän friikahdin, että joku kuka nyt ikinä olikaan, on osunut varoituksissaan niin lähelle, kun tuosta kylästä ei tiedä asiasta kuin about kolme ihmistä, joista kukaan ei varmasti ole sanonut mitään. no, nyt kun tämä asiakas näki mun tulevan jostain hulluuslääkäristä, kun oon niin vitun viriviritööttööt, niin kohtahan siitä tietää koko kylä. sitä odotellessa.
huomisillan jälkeen viikon vapaat eikä päivääkään liian aikaisin. tampereella ois pakompikin pyörähtää. sitten voikin loppuviikon taas spedeillä lopun elämänsä kanssa.



veri kiertään suihkus ja hoplaa sänkyyn.

lauantai, marraskuu 14

björk


kuuntelen björkiä. selaan huomista jumppatarjontaa ja kansallisteatterin ohjelmistoa. aika tylsää. ei ole mitään syötävää täällä kotona. mikropopcorneja olisi, mutten halua syödä niitä. ajattelin kerätä unicum-pulloja muutaman kynttiläjaloiksi. toin yhden jo kotiin ja siitä pitäisi irrottaa etiketit. kirjoitan tällaista paskaa siksi, että tekee mieli kirjoittaa, mutten pysty osaa tai keksi mitään kirjoitettavaa. kamala lukko ja sitten on vaan pakko kirjottaa, että oon pessyt tänään hampaat kaksi kertaa ja laittanut deodoranttia, jonka hajusta en aluksi pitänyt, mutta joka nyttemmin tuoksuu mielestäni hyvältä ja muuta tällaista. no nyt oli pakko vaihtaa collie buddz, ei tota björkiä vittu kestä millään kahta kolmea biisiä kauempaa kerrallaan.
collie buddziin liittyy muuten ihan hehe hauska juttu. oltiin viime kesänä flowssa kera mun ystävän ja lahtisen ja mitä siinä lie tupakkia polteltu ja koko päivä dokailtu ja tunnelmia fiilistelty, ei aina ihan jaksa kaikkea muistaa. yhtenä päivänä töissä sanoin lahtiselle, että vitun hyvää musaa, mitä tää on? tää, että no haloo, collie buddz. nähtiin se livenäki. mä, että aijaa, missä me on se nähty? flowssa. aha, olinks mäkin keikal? olit. no kai mä diggasin edes? diggasit kyl... ihavvitusti.
sit mietin, että mitähän toi ... meinaa? että oonks mä näyttänyt siellä tissit vai itkenyt jotain krokotiilin kyyneliä tai kiljunut ja pyörtynyt, ja sitten kiljunut taas. mitevvaa, mut nyt kun kaikilla varmaan alkaa olee spotifyt niin kandee käydä tsekkaa eli collie buddz.
huulet on rohtuneet. on onneksi vaseliinia. toinen hyvä on bepanthen, siitä tulee sellainen ihana kiiltokin. sellainen vähän hopeana hohtava, kun taas vaseliinista jää sellainen tummanpunaisena hehkuva.
laskin mummin antamat syntypäiväruusut vasta nyt, kun ne ovat kuolleet maljakkoon. niitä on vissiin yhdeksän. tai ehkä kymmenen. en jaksa nousta tarkastamaan. huoh. kukat pitäisi kastella.
spotify sanoi mulle just, että kun tavoite on reikä, väline on kaira. mitä vittua? sellainen makuuhuone möreä miesääni sanoi sen sillain villin lännen tyyliin. kunhan eivät mainosta suudellaan-tähkää niin käy ihan fine toikin. tekee mieli punkkua. kesällä teki mieli roseviiniä. voi vitsi muistin just kuinka istuttiin mun ystävän kanssa lähiössä, haettiin jäitä muovituoppeihin naapuribaareista ja tehtiin rommikolaa, valkovenäläisiä ja juotiin rosea jäillä. kuunneltiin puhelimella musiikkia. streetsiä, henkkaa ja asaa. silloin oli kyl jo varjossa kylmä. alle kakskyt salettiin. tähän aikaan vuodesta aina tuntuu, että kesä meni tosi nopeasti ja nyt siitä on ikuisuus, jonka toinen pää on ensi kesässä eli tästä ikuisuuten. argh.